Kirjoittaja
Nimi
Utuinen Kuvaus
Elämässä on paljon utua. Ensin pitää tänne tunke-utua ja sope-utua. Tämä blogi on utua, satua ja pötyä. Joskus hiven asiaa.
|
12.05.2008 - 06:30
Juuri kun blogilla on ollut keskustelu ja meemi suosituimmista suomalaisista kirjoista, pöydälleni hyppää MIKA WALTARIN Kuka murhasi rouva Skrofin? Komisario Palmu- sarjan ensimmäinen vuodelta 1938, jolla Waltari voitti pohjóismaisen salapoliisiromaanikilpailun. HAAH! Jos et usko joulupukkiin, niin kevätkeiju sen tekee!! Kiva äitienpäivälahja, kiitos!
04.05.2008 - 01:12
Äänestys oli osa 150 vuotta sitten perustetun SKY:n juhlavuotta. Ehdolla oli 150 kotimaista kirjaa 150 vuoden ajalta. Tulokset julkistettiin YLE Teemalla Kirjamaa-ohjelman kevään viimeisessä lähetyksessä vappuaattona. Rakkaimpien suomalaisten kirjojen käsittelyä jatketaan YLE Radio 1:n kesäohjelmistossa.
Rakkain suomalainen kirja -äänestyksen tulokset kategorioittain: ( Utuisen uikahdukset)
Suosikit-sarja:
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (1945) Luin Sinuhen melko nuorena, olisi aika lukea uudelleen! Muistan kuulleeni myöhemmin, että Waltarin tutkimustyö kirjan valmisteluvaiheessa toi esiin asioita, joita historioitsijat eivät olleet oivaltaneet.
Satu ja seikkailu -sarja:
Tove Jansson: Muumipappa ja meri (1965) Tuittupää-sarja
Rakkaus ja taide -sarja:
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (1984) Rakkaus ja taide, hah, Hilja Valtoset. Eeva Kilpi
Rikos ja kuolema -sarja:
Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys (1940) Ei havaintoa
Historia ja yhteiskunta -sarja:
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1959 - 1962 Kalle Päätalo ehkä
Luonto ja maaseutu -sarja:
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (1952) Veikko Huovinen, Veikko Huovinen
Runot-sarja:
Edith Södergran: Landet som icke är (Maa jota ei ole) (1925) Runeberg, Eino Leino Aika kaukana suomalaisista kirjoista nyt.
13.04.2008 - 03:10
Muistat varmaan Thorn Birds ?! Sen mainion kirjan jälkeen en jostain syystä ole lukenut McCullough'ilta mitään. Niinpä nyt kirjakaupassa tempaisin v. 2006 Pocket Book version hänen kirjastaan On Off.
Kirja oli heti alkuun minulle vaikea, koska esiin marssitettiin runsaasti henkilöitä nopeassa tahdissa. Rikos oli tapahtunut, ja epäiltyjä alkoi olla kolmisenkymmentä. Kun heitä lisäksi amerikkalaisen tavan mukaan välillä kutsuttiin sukunimellä, välillä etunimellä ja lisäksi etunimen lyhenteellä, siis kutsumanimellä, tarvitsia takautuvia vilkaisuja tunnistaakseni henkilöt, jotka kaiken kaikkiaan eivät tulleet kovin tutuiksi.
Rikollinen oli sarjamurhaaja-raiskaaja, jolle nuorten 14-v. tyttöjen raiskaaminen ei riittänyt, vaan heidät löydettiin silvottuina sisältä aina maksaan asti. Murhaaja piti muistonaan pään, ja jossain vaiheessa päätön ruumis löytyi jonkun pihalta. Tämä toistui useita kertoja. (Näin kirjasta saadaan pitkä) Välillä inhouduin ja välillä jopa kyllästyin miettien, pitääkö noinkin kuuluisan kirjailijan kirjoittaa moista. Kahlasin kirjan kuitenkin läpi odotellen, jos tälle kaikelle löytyy jokin oikeutus. Jonkinlainen psykologinen selitys tuli esiin kirjan lopulla, kun rikollinen oli jo saatu kiinni. Epilogimaista hamuilua riitti vielä pitkään. Kokonaisuutena - en pitänyt kirjasta.
22.03.2008 - 14:13
Viime kirjakauppareissulla etsiskelin "uutta" kirjailijaa. Harkitsin, käyttääkö sanaa kirjoittaja vai kirjailija ja päädyin kirjailijaan, koska nykyisin dekkaritkin ovat varsin hyvin kirjoitettuja. Silmiini osui rivi Greg Iles'in tuotantoa ja valitsin kirjan nimeltä The Footprints of God.
Kirjan takakannessa Dan Brown käyttää kirjasta sanoja "alarming, believable and utterly consuming". In this book Greg Iles probes the terrifying possibility that the next phase of human evolution may not be human at all.
Kirja todella imaisi mukaansa - lumisade missä? Merkillisintä oli, että vaikka olin päätynyt epä-pääsiäismäiseen oloon, kirja yhtäkkiä veikin minut tämän päivän Jerusalemiin (turistitungokseen) seuraamaan Jeesuksen elämän loppuvaiheita eli siis ensimmäistä pääsiäistä meidän tuntemassamme muodossa.
Keskeisenä juonena on tiedemiesten keksimä supercomputer, johon digitaalisesti voidaan siirtää ihmisaivot. Selvisin jollain tavalla ymmärtämään nyt niin usein-kuullun lyhenteen MRI Magnetic Resonance Imaging.
GREG ILES: THE FOOTPRINTS OF GOD.
03.03.2008 - 20:10
Säätiedotus: "Aurinko paistaa ja sataa, akka istuu ja lataa keskellä puuropataa." Kirsi Kunnasko ?
Joop, lumet meni ja osoitteessamme mainittu tie on vellinä.
Harmaata viikonloppua kevitin John Sandfordin kirjalla The Hanged Man's Song. John Sandford on Pulitzer-kirjoittaja, entinen lehtimies John Camp Kirjassa tietokone-nero saa haltuunsa laajan kokoelman poliitikkojen salaisuuksia, sellaisia, jotka pidettäisiin salaisuuksina hintaan mihin tahansa, mutta . . .
Itse täällä ihmettelee, mitä kaikkea tietokoneella tehdäänkään, kun hiljalleen tökkii nappuloita kahden etusormen voimalla. Ja vauhdilla. Toinen ihmettelyn ja paheksunnan kohde ovat poliitikot ja heidän ahneutensa, joka tulee kirjassa runsaana esille. Sandford on pannut kirjan päähenkilön suuhun sanat, jotka uskon hänen omaksi mielipiteekseen: "Poliitikot kusettavat ihmisiä. Juuri sitä ne tekevät. Se on niiden työtä. Joka päivä, kun ne nousevat ylös, ne miettivät kenen kanssa pähkisivät tänään. Sitten ne menevät tekemään sen. Niistä ei ole pajoakaan hyötyä - ne eivät valmista mitään, eivät luo mitään, eivät ajattele kummoisiakaan ajatuksia. Ne vaan kusettavat meitä muita. Olen kyllästynyt puhumaan niiden kanssa.!"
PS. Pokkarin hinta Barnes & Noble'illa $7.99 Meijers'illä $ 5.99
02.03.2008 - 04:44
Neljä emokissa raskaana. Kevään merkki kai sekin. Se tietää n. 16 kissanpentua! Keväällä. Lisää syksyllä. Vauh! Olen kertonut aikaisemmin, että kissat ovat meillä töissä. Aamiainen talosta.
Ostan nimittäin mieluummin kissanruokaa kuin rotanmyrkkyä.
Kaikki alkoi yhdestä mustasta kissasta, joka ilmestyi metsästelemään meidän nurkissamme. Hentomieli mikä olen, luulin, ettei sitä raukkaa kukaan ruoki, kun se on MUSTA KISSA. Ja minä sit aloin ruokkia sitä. Pöllö. Se on siis kanta-äiti, Mama-cat. Sillä on ilmiömäiset säilytysvaistot. Kissakanta vaihtelee. Mama-cat pärjäilee. Ja sähisee. Äärimmäinen varovaisuus kai on sen pelastus.
Minulla ei ole suhteita kehenkään näistä kissoista. Niitä ei pääse koskettamaan. Ja siten minä, Mimmi Pehmomieli ummistan silmäni, kun joku joukosta katoaa. Asennettani todella on auttanut Barbara Kingsolverin kirja The Prodigal Summer, jonka päähenkilö on riistanvartija Appalakian vuoristossa. Hänen kuvauksensa kojoottien perhe-elämästä on kiehtova. Ja kun näen nälkiintyneen, takkuisen kojootin, jota kaikki vihaavat, pellon laidassa , melkein kuiskaan sille, että meillä on lihavia kissoja. Melkein.
23.02.2008 - 20:58
Eräs minulle mieluisa dekkari-nikkari on Nelson DeMille Katkelma hänen viimeisestään Wild Fire.
" Two reasons that I divorced my wife. First that she was a world class attorney, who defended the world class scum. Second she believed that cooking and fucking were two cities in China."
(Latojan huomautus: Sori for the f-word!)
09.02.2008 - 21:44
"Kirjoittaminen on hienointa, mitä voi housut jalassa tehdä."
- - -
Kun kysyttiin elämän tarkoitusta ja päämäärää, Tontti vastasi:"Siinä ei ole mitään epäröitävää, se on rakkaus, ajateltiinpa mitä kautta hyvänsä, niin siihen päädytään."
Jarkko Tontti: Luokkakokous 2007
(Latojan huomautus: On siis näin valaistuja ihmisiä olemassa.)
PS. Jarkko Tontti tihkui tietoisuuteeni ystävän kirjeestä.Kiitos ihana ystävä!
06.02.2008 - 16:41
"Ei lapsuus lopu kaksivuotiaana
eikä viisissätoista.
Se loppuu
kun kaikki on vain totta."
Kirje maalta, Tammi, 2000. Saatu lahjaksi ystävältä 2002.
19.01.2008 - 04:23
Ehdottomasti Mark Levengood'in Riemujen rikkaus ja surujen summa. Kirjassa on riemukasta menoa, mutta samalla vakavampaa elämänviisautta. Tuntuu hyvin vastuulliselta nypätä kirjasta jokin kohta edustamaan kokonaisuutta, mutta uskaltaudun.
Kirjoittaja-minä tapaa Vanhan Rouvan:" Katsopa näin se on, ei ole vaikeaa olla 95-vuotias, on vaikeaa olla nuori. Ilman kokemusta meidän täytyy tehdä tärkeät valintamme, mitä työtä haluamme tehdä, kenen kanssa haluamme elää, mihin uskomme.Ne ovat vaikeita vuosia, silloin on niin vähän perspektiiviä. - - -
- - - Kun ensimmäinen maailmansota vihdoin loppui, luuletko, että minä olin iloinen? En, sillä olin silloin onneton siitä, että nenäni oli liian iso, ei ollenkaan sellainen sievä nykerönenä, joka oli suosittu 20-luvulla. Mutta jos on täyttänyt jo 90, kuinka usein luulet, että iso nenä harmittaa? Silloin on iloinen, että päässä on ylipäänsä nenä."
PS. Kiitos, Salli, kirjasta!
16.01.2008 - 16:12
Omistuskirjoitukset ovat usein osoitetut perheenjäsenille, ystäville tai hyväntekijöille. Ei niihin aina tule kiinnittäneeksi paljoakaan huomiota.Kuitenkin juuri hiljakkoin lukemani Michael Connelly'n kirjan The Overlook omistus oli mielenkiintoinen:
"To the librarian who gave me To Kill a Mockinbird"
Herää kysymyksiä vaikka kuinka paljon. Saiko juuri tuo kirja Michaelin ryhtymään kirjoittajaksi vai kirjoittiko hän jo? Tiesikö kirjastonhoitaja tekonsa vaikutukset? Jne. jne. Ja lopuksi: Miksi minä en ole vieläkään lukenut tuota kirjaa?
15.01.2008 - 12:40
sanoi eräs suomalainen Sherlock aikoinaan.
Hamasta S. Holmesista ja Agatha Christiestä lähtien olen ollut dekkarien lukija. Ikäänkuin aivovoimistelun vuoksi, jos tekosyitä kaivataan. Tunnetun nimen Truman Capote kutsumana aloin taannoin lukea hänen kirjaansa In Cold Blood. Iltahetkien pimeydessä minua alkoi pelottaa, niin intensiivisesti alkoi tulevan odotus tiivistyä kirjassa. Vihdoin voitin pelkoni ajattelemalla, että eihän kukaan tulisi meidän taloamme ryöstämään nyt, kun on lunta maassa. Jäljet näkyisivät. Vihdoin uni tuli.
Aamulla Mies luki paikallisesta lehdestä, että naapurikaupungissa tyhjään taloon oli murtauduttu. Jäljet lumessa johtivat kolmen kilometrin päässä kotiovelle. Hah! Minä se tässä tyhmä olin, kun uskoin, että varkailla olisi edes jonkinverran älliä päässä. Pojat (18, 19 v.) saivatkin heti kuvansa lehteen.
Lumikin sitten heti suli, joten on varottava lukemasta Truman Capotea!
In Cold Blood: Taitavasti kirjoitettu. Tiheää, pitkää tekstijaksoa, pitkiä lauseita, melko vähän dialogia. Huumoria ei ollenkaan. Loppupuolella rikollisten elämänvaiheiden toistuminen poliisitutkimuksissa ja useiden henkilöiden näkökulmasta katsottuna alkoi vähän pitkästyttää.
|
Tilaa Utua
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
Laulan tämän joka kevät, niin kauan kuin elän.
Blogipohja Tuuliviiriltä
|
