ITKU PITKÄSTÄ ILOSTA!
(Huom. Tämä on vanha teksti, kuulunee tuonne pöty-osastolle)
Kuinka pitkä on pitkä ilo? Varmaan niin pitkä, ettei sellaista kukaan uskalla ylläpitää, kun heti itkua luvataan. Onpa tämä negatiivinen joiku. Ensin poljetaan suhteellisuusteoriaa;
kuinka pitkä on pitkä. Sitten unohdetaan aaltoliike, vuoksi ja luode, ( suomeksi vuode ja lude). Ilo ja itku vaihtelevat kuin päivä ja yö. (Olin sanoa yö ja päivä, kuten tavallista, mutta päättäneenä olla positiivinen panen päivän yön edelle. Kuulostaa paremmalta, vaikka joskus yö tietenkin on parempi kuin päivä, ammatista riippuen.)
Entäpä jos aina itkun jälkeen tuleekin ilo; pitkä tai pienempikin kelpaa. Jospa jokainen ilo onkin palkkio jo kärsitystä itkusta. Näin päin se minun mielestäni on käsitettävä ollakseni hiukankaan positiivinen. Eritotenkin, jos otetaan huomioon perinpohjaisemman sananlaskijan laajennettu versio, joka hyvin tunnetaan kaikkialla, mutta keski-suomalaiset luulevat sen keksineensä.
Täydellisenä sananlasku kuuluu: " Itku pitkästä ilosta, pieru tyhjän naurannasta." Jollakin kumman tavalla yleensä niin terävä sanalaskija onnistuu tässä kohtaa unohtamaan vielä yhden luonnonlain, keskipakoisvoiman. Kun siinä iloisena naureskelet, purskahtelet jopa, ja tyrskähtelet, niin eikö vain luonnonlaki huolehtien tasapainosta hönkäise kuumailmaa ulos molemmista päistä. Huohotamme iloa ulos yläpäästä ja muuta kuumailmaa alapäästä. Ihan oma syymme, jos nimitämme tätä pieruksi, joka itse asiassa on ihan hilpeä ilmiö, vain laajalti väärinymmärretty.
Oletan, että sananlaskija on ollut kirkollisissa puuhissa tätä laskua laskiessaan. Sunnuntai-aamun järisevät pierahdukset ovat häirinneet urkurin musiikkimieltä, tai varsin on kirkkoväki saattanut luulla, että urkuri se tekee virheitä tänään; nuotin vierestä, ja väärään aikaan kuuluu urahduksia.
Niinpä sitten Urkuriyhdistys julistaa pierut pannaan, ja niin jotkut luulevat, että pieru on pahasta. Jos ei ihan pahasta hengestä, (vaikka sekin on tietysti mahdollista uskoa), niin paha asia kuitenkin, ja näin ollen naurajalle rangaistus. Todellisuudessa pieru on keskeinen asia. Se syntyy kehon keskiosissa ja iloisesta naurajasta poistuessaan kehittää uutta naurua. Pahantuulisestakin paetessaan se tuottaa naurut ainakin naapurin mielensykeröön.
" - keskellä kirkon mäkkee, see oli suurii häppee!" sanotaan laulussa.
