08.05.2008 - 05:09
Aurinko nousi ja laski. Ei siinä maapallolla ollut mitään sanottavaa. Kuu oli juustoa, ihanan keltaista, joskus sinistäkin, ja taivas oli ylhäällä sininen. Siellä asui Jumala, joka kuunteli meitä valppaasti ainakin iltaisin, kun muistimme hänelle puhua. Sellaista yksinkertaista. Tähdet tuikkivat ystävällisesti taivaan tilkkutäkissä.
Kuningasväki asui linnoissaan. Luutamummot keräsivät varpuja ja risuja, ja muut ihmiset keittivät puuroa ja kaalisoppaa. Sellaista yksinkertaista.
Liisa
08.05.2008 - 09:28
Niinpä. Nyt on niin monimutkaista, lomittaista, päälleikkäistä, limittäistä, konemaista, yksinäistä...liian monella.
utuinen
08.05.2008 - 10:07
LIISA, niin on monenmutkaista että! (Minäkään en muuten mene pimeällä ulos, joten en tarvitse "jalkainsa lamppua".)
