04.05.2008 - 01:12
Äänestys oli osa 150 vuotta sitten perustetun SKY:n juhlavuotta. Ehdolla oli 150 kotimaista kirjaa 150 vuoden ajalta. Tulokset julkistettiin YLE Teemalla Kirjamaa-ohjelman kevään viimeisessä lähetyksessä vappuaattona. Rakkaimpien suomalaisten kirjojen käsittelyä jatketaan YLE Radio 1:n kesäohjelmistossa.
Rakkain suomalainen kirja -äänestyksen tulokset kategorioittain: ( Utuisen uikahdukset)
Suosikit-sarja:
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (1945) Luin Sinuhen melko nuorena, olisi aika lukea uudelleen! Muistan kuulleeni myöhemmin, että Waltarin tutkimustyö kirjan valmisteluvaiheessa toi esiin asioita, joita historioitsijat eivät olleet oivaltaneet.
Satu ja seikkailu -sarja:
Tove Jansson: Muumipappa ja meri (1965) Tuittupää-sarja
Rakkaus ja taide -sarja:
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (1984) Rakkaus ja taide, hah, Hilja Valtoset. Eeva Kilpi
Rikos ja kuolema -sarja:
Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys (1940) Ei havaintoa
Historia ja yhteiskunta -sarja:
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1959 - 1962 Kalle Päätalo ehkä
Luonto ja maaseutu -sarja:
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (1952) Veikko Huovinen, Veikko Huovinen
Runot-sarja:
Edith Södergran: Landet som icke är (Maa jota ei ole) (1925) Runeberg, Eino Leino
Aika kaukana suomalaisista kirjoista nyt.
04.05.2008 - 11:00
"Rakkaus ja taide, hah, Hilja Valtoset. Eeva Kilpi" :) Hilja Valtonen, suuri suosikkini. Pitäisiköhän minun oikeasti lukea Sinuhe?
04.05.2008 - 11:42
Näiden vapaaehtoisten jälkien seuraaminen on varsin hauskaa - ja aina vastaan tulee vähän erilainen lista, mikä on yhtäläisen kiinnostavaa.
Mikähän mahtaisi olla paras Hilja Valtonen - yritin kerran lukea hänen viimeistä teostaan (oliko se Kuolleet lehdet?), mutta se ei puraissut. Onko Valtosella ja Polvalla mitään keskinäistä yhdistävää tekijää??
(jaa- ja nyt minä opin, ettei Tuima ole lukenut Sinuhea:) ) - Ei muuten mikään ihme, jos kirjailijan luova mielikuvitus osaa yhdistellä asioita uudella tavalla, tulkita historian jäämistä ehyttä kokonaisuutta. Silti se on aina vain tulkinta.
Tuima
04.05.2008 - 13:05
Valtosen viimeinen taitaa olla Ruskapäiviä vuodelta 1975 ja muistaakseni kirja on hyvä. Pitäisikin lukea myös se uudestaan :) Ja Sinuhe on näitä kirjallisia häpeitäni...
utu
04.05.2008 - 16:22
TUIMA, Sinuhe kyllä kannattaa lukea. H. Valtonen on minunkin suosikini. Kun luen "Neiti Talonmiehen" (aina silloin tällöin), saan valtavan energiapuuskan. Valtosen naiset saavat aikaan, ja minä imaistun mukaan.
utuinen
04.05.2008 - 16:26
HANNAH, yhteistä Polvalle ja Valtoselle ovat pirteät, itsenäiset nuoret naiset ja heidän "otteensa" rakkauden pauloissa. HANNAH, tämä oli kiva meemi - olen vain vähän etäällä suomalaisesta kirjallisuudesta.
utu
04.05.2008 - 16:28
TUIMA, "häpeäsi" taakka kasvaa - amerikkalainen mieheni on lukenut Sinuhen!
Tuima
05.05.2008 - 22:13
No niin kasvaa, hyi minua :) Pitänee vakavasti pohtia kirjan lukemista kesällä.
Valtosen ja Polvan ero on siinä, että Valtonen on kriittinen ja väliin suorastaan häijyn terävä arvioidessaan sosiaalisia suhteita ja luokkaeroja eikä hän silittele myötäsukaan naisiakaan. Polvan tarkoitus on puhtaasti viihdyttää, häijy hän ei ole lainkaan.
utu
06.05.2008 - 03:19
TUIMA, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä arvelet Sinuhesta, jos joudat sen lukemaan. Hannah ei arvioinut sitä aivan korkealle.
Polvaa olen lukenut vain yhden. Se tuntui jäävän vähän latteaksi Valtosen jälkeen. Uskon, että arviosi heidän erostaan osuu ihan nappiin.
Tuima
06.05.2008 - 07:44
Valtosen jälkeen moni romaani tuntuu lattealta. Hann'h tuolla kyseli Valtosen parasta teosta. Oma suosikkini on Nykyhetken tyttölapsi.
Jos Sinuhen luen, niin enköhän siitä jotain kirjoita - olisin varmasti sen verran tyytyväinen voidessani pudistaa tämän kirjallisen häpeän harteiltani :)
utu
06.05.2008 - 15:41
TUIMA, odotellaan . . . ei mitään paineita, mutta (hah). Kiitos kommenteistasi!
07.05.2008 - 21:30
Rikos ja kuolema, "ei havaintoa". Entäs Susikosket?
utu
08.05.2008 - 03:31
MARIAR, Susikosket? Ei havaintoa . . .!
