KOTIMAINEN
Mehevä kuin kypsä lakka
tanakka kuin jauhovakka
oli minulla kotimainen akka.
Voi, kuinka häntä rakastin!
Mut sitten hän keksi laihtua,
vaatteiden piti vallan vaihtua.
Vaati saada lähteä ulkomaille.
Minähän jäinkin kokkia vaille.
Voi, kuinka häntä kaipasin!
Pian kirjeessään hän minulle kertoi,
että sombrero-poikaan siellä sortui,
ulkomaiseen touhuun tottui.
Voi, kuinka vastaan tappelin!
Läksin etsimään tätä emäntää,
Caprille laajensin etsintää.
Löytyihän vihdoin tää kuiva papu,
itse olin jo punainen kuin rapu.
Voi, kuinka siinä hikoilin!
- Oletko kultani onnellinen,
kun on rinnallas ukko ulkomainen,
sombrero-poika soittavainen?
Voi, - minä hiljaa rukoilin.
- Täällä on liian kuumaa aina
ja koti-ikäväkin mieltä painaa.
Outoa on tämä ulkomainen.
Maistuisi minulle kotimainen.
Voi, kuinka häntä rutistin!
