17.04.2008 - 03:27
Mitäs me tehtiinkään iltaisin, kun ei ollut televisijoo, komputterii, videoo, DVDtä, kännykkää, blogia? Ommeltiin vaatteita, ommeltiin nappeja ja neppareita, liivinhakasia. PARSITTIIN SUKKIA. Radiosta tuli kerran viikossa, torstaisin, lastenohjelma, MARKUS-SEDÄN TUNTI. Satuja, runoja, kuunnelmia. Kaikki muu ohjelma oli aikuisille.
Kuvassa myöskin erivärisille langoille tarkoitettuja "kerimispohjia" - kuttaperkkaa (guttapercha eli gattapöötsha). Huom! Täkäläinen parsintatti on munanmuotoinen.
PS!!! EDELLÄ OLEVASSA KIVINAPPI-POSTAUKSESSA FOSSIILIKIVESTÄ EN TEHNY NAPPIA !!! En tietenkään. Panin sen vain mukaan, kun se on niin hieno luonnon luomus.
salli
17.04.2008 - 08:50
OI noita aikoja entisiä! Joskus niitä muistelee kyllä kaiholla,kaipaillen,mutta,mutta.......Ehkä ei sentään kokonaan paluuta sinne,vaikka tästä nykytörystä voisi varmaan aika paljon siivota pois.Kuka osasisi valita,mitä?!
utu
17.04.2008 - 15:12
SALLI, kaipa me olemme valinneet entisillä linjoilla, koskapa kuitenkin värkkäämme juttuja neulan ja puikkojen kanssa enemmänkin luoden uutta kuin korjaten vanhaa - KUN ON VARAA ja KUN ON TAVARAA KAUPOISSA, niin heittelemme vanhat pois. Ja bloggaamme.
Liisa
17.04.2008 - 19:06
Tuo keränpohja on ihan outo juttu. :) Meillä siis taiteltiin sanomalehtipaperista sellainen joku myttyrä ja sitten alettiin. Muotoilimme niistä joko pyöreitä tai soikeita. Villalangoista siis.
Maanantaisin sain kuunnella kuunnelman, kun äidin kutoessa hieroin hänen hartioitaan.
utu
17.04.2008 - 20:05
LIISA, olen tässä vähän hataralla, mutta uskon, että noita keränpohjiksi kutsumiani juttuja käytettiin kirjoneulonnassa, jossa yhtenään vaihdetaan väritä, ja suuri lankakerä olisi hankala. Ei meillä kyllä tuollaisia tarvittu.
21.04.2008 - 10:23
Markus-Sedän muistan minäkin. Se käski syömään kaurapuuroa ja olemaan kiltti.
Tuo parsintatti on hauska nimitys. Meillä se oli vain parsinsieni.
utu
21.04.2008 - 16:42
MAIJAMURU, ja kilttejä me oltiin, vaikka kaurapuurossa oli akanoita,
